Virtsarakon syöpä

Virtsarakon syöpä on yleisin virtsateiden pahanlaatuinen kasvain ja miesten viidenneksi yleisin syöpä. Suomessa todetaan vuosittain noin 1400 uutta rakkosyöpää, ja niistä 75 % ilmenee miehillä. Munuaisaltaan, virtsanjohtimen ja virtsaputken syövät ovat harvinaisia.

Suurin osa virtsarakon syövistä on pinnallisia ja rajoittuu limakalvoon. Rakkosyöpä voi kuitenkin myös levitä virtsarakon seinämään ja kasvattaa etäpesäkkeitä esimerkiksi maksaan, keuhkoihin tai luustoon. Sairastuminen on tavallisinta 60-80 vuoden iässä. Alle 40-vuotiailla rakkosyöpä on harvinainen.

Tupakointi aiheuttaa suurimman osan rakkosyövistä. Se suurentaa rakkosyövän riskin noin nelinkertaiseksi. Tupakoinnin lopettamisen yhteydessä rakkosyövän riski pienenee yli 30 % sekä miehillä että naisilla jo 1-4 vuoden kuluessa. Myös syövän toteamisen jälkeen tupakoinnin lopettaminen on tärkeää, sillä tällöin taudin uusiutumisriski pienenee selvästi.

Rakkosyövän pienempiä riskitekijöitä ovat altistuminen mm. väriteollisuuden aniliiniväreille tai kumi- ja öljyteollisuuden aiheille.

Yleiset oireet

Verivirtsaisuus on rakkosyövän yleisin oire, ja verivirtsaisuuden esiintyessä tulee hakeutua lääkäriin tutkimuksia varten. Muita rakkosyövän oireita voivat olla erilaiset rakon ärsytysoireet, virtsaamisen pakon tunne ja tihentynyt virtsaamisen tarve.

Rakkosyövän toteaminen

Perustutkimuksina virtsarakon kasvainta epäiltäessä ovat virtsan tutkiminen verivirtsaisuuden toteamiseksi, virtsan irtosolututkimus ja rakon tähystys eli kystoskopia. Tavallisimmat kuvantamistutkimukset ovat virtsateiden röntgentutkimus eli urografia ja kaikukuvaus, mutta yhä useammin tehdään tietokonetutkimus eli TT-urografia paikallisen levinneisyyden tutkimiseksi.

Rakkosyövän hoito

Rakkosyövän moninaisuuden ja vaihtelevan ennusteen vuoksi on hoidon valitsemiseksi pyrittävä mahdollisimman tarkkaan levinneisyysluokitukseen ja patologin määrittelemään kudosluokitukseen. Hoidon kannalta tärkeää on jako limakalvoon rajoittuviin pinnallisiin kasvaimiin ja lihaskerrokseen tunkeutuviin (invasoiviin) kasvaimiin. Virtsarakkosyövän toteamishetkellä 75–80 % kasvaimista on pinnallisia.

Pinnallisessa hyväennusteisessa rakkosyövässä hoitona käytetään virtsaputken kautta tapahtuvaa kasvaimen poistoa höyläyksellä. Toimenpiteen yhteydessä tai välittömästi sen jälkeen virtsarakkoon annettava kertaluonteinen lääkehuuhteluhoito vähentää kasvaimen uusiutumisriskiä. Suuremman uusiutumisriskin pinnallisissa kasvaimissa leikkaushoidon jälkeen potilaita hoidetaan toistuvilla rakonsisäisillä lääkehuuhteluilla 6-36 kk.

Lihaskerroksiin tunkeutuvia rakkosyöpiä on noin 20–25 % kaikista rakkosyövistä. Virtsarakon poistoleikkaus on tällöin hoitona. Leikkaus sisältää miehellä yleensä eturauhasen poiston, mutta virtsaputki yleensä nykyään säästetään. Naiselta poistetaan virtsaputki ja useimmiten myös kohtu sivuelimineen. Mikäli potilas ei huonon yleistilan takia tai kasvaimen hankalan sijainnin takia sovellu kirurgiseen hoitoon, hoitona on sädehoito.

Virtsarakon poiston jälkeen virtsarakon tilalle voidaan rakentaa suolesta korvaava rakko, jolloin virtsaaminen tapahtuu normaalia tietä. Muissa tapauksissa tehdään joko toistokatetroitava avanne suolesta tai jatkuvasti toimiva pussiavanne.

Etäpesäkkeitä löytyy pieneltä osalta (~5 %) potilaita diagnoosihetkellä. Tällöin rakon poistoleikkauksesta saatetaan luopua ja potilas ohjataan säde- tai solusalpaajahoitoon. Etäpesäkkeisissä kasvaimissa sädehoitoa voidaan käyttää oireita lievittävänä hoitona kivun, vuodon, ison kasvaimen ja virtsajohdinten tukoksen takia. Etäpesäkkeisen taudin hoidossa käytetään solunsalpaajahoitoa, jonka avulla kasvaimen etäpesäkkeet usein pienenevät ja taudin aiheuttamat oireet helpottuvat. Elinaika pitenee solunsalpaajahoidolla etäpesäkkeisessä taudissa keskimäärin 6 kk. Tavallisimmin käytetty solunsalpaajahoito on gemsitabiinin ja sisplatiinin yhdistelmä.

Lähde: Bono P. Virtsarakon syöpä. http://www.terveyskirjasto.fi. Lääkärikirja Duodecim. Kustannus Oy Duodecim 21.12.2021

Virtsarakon syöpä – Kaikki syövästä (kaikkisyovasta.fi)